26.2.2014

26.2.14

Nyt on se aika, kun voi hetkeksi huokaista ja istahtaa alas. Mun olo on todella helpottunut nyt. Elämä on ollut tämän alkuvuoden ajan hullunmyllyä työasioiden takia ja nyt kun yksi ovi on suljettu, odotan niiden monien muiden aukeamista. Mulla on ollut ajatukset kokoajan aivan muualla kuin hetkessä ja elämässä: olen stressannut, murehtinut, huolestunut, pelännyt ja vatvonut kaikkea monen viikon ajan pienessä pääkopassani. Ajatukset ja tunteet ovat menneet vuoristorataa päässäni ja tehneet monta volttia siinä matkalla. Nyt kun kaikki on ohi, tuntuu todella hyvältä, rauhalliselta.

Milloin laitan niitä asupostauksia? Kysyppä joku toinen! Niitä ei tule ihan hetkeen, sillä päälläni on viime aikoina lähinnä olleet ne huonoimmat housut, mitkä kaapista löytyy ja turvakengät, jep todella classy ;) Mutta eiköhän tässä pian päästä taas normaaliin elämään kiinni ja esimerkiksi noita vaatteita valittaessa olisi joku kiva visio siitä miltä haluais näyttää. Ainiin ja myös tää mun jutun taso on melko alhainen, sillä heitän noita Putous-läppiä ihan joka väliin. Voi niitä raukkoja, jotka mun kanssa aikaa viettävät. 

Pakko vielä sanoa se, että ulkona on KEVÄT jos joku ei huomannut. Tuntuu siltä, että on elossa taas. Oikeesti aivan mahtavaa. Kevään haistaa ja tuntee tuolla ulkona. Yleensä nää ilmat alkaa vasta parin viikon päästä (mun synttäreiden aikaan) ja silloinkin on maassa vielä rutkasti lunta, mutta eipä mua haittaa ollenkaan. Nautin! 


Seuraava postaus on toivottavasti vähän järkevämpi.

-Krista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti