Ystävänpäivä

Rakastan näitä päiviä, jotka ovat omistettuja joillekkin: ystäville, isille, äideille, naisille....jne. Päiviä, joina moni varmasti herää miettimään rakkaitaan, läheisiään, kumppaneitaan, ystäviä, perhettään ja sukulaisia. Mitä he merkitsevät minulle? Miten kohtelen heitä? Kuinka rakastettu ja onnekas olenkaan! Tälläiset päivät ovat mielestäni tärkeitä ja hyviä muistutuksia jos muuten meinaa unohtaa nämä kultaakin kalliimmat ihmiset.

Itse kuitenkin herään joka aamu ja menen nukkumaan joka ilta kiitollisena ja iloisena siitä, kuinka tärkeitä ja rakkaita ihmisiä elämässäni on. Ihmisiä, jotka tukevat alamäessä, auttavat vaikeiden asioiden yli, seisovat rinnalla ja lohduttavat. Ihmisiä, jotka jakavat ne pienet, sekä tietysti suuret ilot, nauravat ja nauttivat elämästä kanssani. Matkan varrella, jotkut ihmiset ovat lähteneet pois, joten niitä jotka jäävät ja jatkavat matkaa kanssani, osaan arvostaa sitäkin enemmän. Kaikki ystäväni eivät asu kamalan lähellä, enkä heitä nää kamalan usein sen takia, mutta yhteinen aika on aina maailman parasta.

Riittääkö yksi päivä vuodessa heidän muistamiseensa? Ei mielestäni. Mulle ystävänpäivä on joka ikinen päivä ja ystäväni ovat ajatuksissani. Jokaisen pitäisi olla äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät. Ovatpa he sitten perheenjäseniä, ystäviä, kumppaneita, sukulaisïa taikka ihan tuiki tuntemattomia. Kaikilla meillä ei välttämättä ehkä ole asiat niin hyvin.

Pakko myös kertoa se, että sain vähän etukäteen maailman parhaan ystävänpäivälahjan parhaalta ystävältäni. Paketista paljastui hänen äitinsä itsekutomat harmaat villasukat. Olen myös niin herkkis, että taisin pari kyyneltä tirauttaa siinä samassa, koska olin yksinkertaisesti vain niin onnellinen. Pidän suuressa arvossa käsityötä, sillä itse teen paljon käsillä koulussa ja joskus pienenä tykkäsin ihan älyttömästi kutoa, hihi. Sain myös joka jouluaatto rakkaan mummuni tekemät villasukat ja/tai lapaset, ja nyt kun hän ei enään ole täällä kutomassa kaikille lastenlapsilleen, muistelen haikeana noita aikoja. Puhuin joulun alla ystäväni äidin kanssa, kun hän kutoi ystävälleni supersuloisia villasukkia ja niitä myöhemmin kehuin, kun ystäväni jalassa olivat. Ja nyt sain sitten ikiomat, voi tätä onnea! :)

Rakkauden täyteistä sunnutaita kaikille, pus! <3 

-Krista